joko saan luovuttaa?

Kaikki alkoi jo ennenkuin edes synnyin. Äitini on alkoholisti, ollut jo 20 vuotta. Pienestä asti olen peitellyt sisarusteni kanssa hänen jälkiään. Minua pelotti aina, äitini on väkivaltainen niin henkisesti kui fyysisestikkin, hän huutaa aina, suuttuu pikkuasioista, syyttää minua kaikesta mukaan lukien hänen itsemurha yrityksistään. Olen aina kuullut miten kamala ihminen olen, miten minun pitäisi kuolla, koska silloin kaikilla olisi helpompaa, kuinka olen ruma ja läski.

En tuntenut biologista isääni juurikaan, tiedän vain sen mitä äiti on kännissä kertonut, hän on kuitenkin nyt kuollut, koska hän tappoi itsensä kun olin 4. Lapsuuteni ei ollut mikään jokaisen unelma. Kun olin 10 muutimme pois entisestä kodista, minä, pikkusiskoni ja isä muutimme erikseen ja äitini ja isosiskoni muutti erikseen. Isoveljeni muutti omilleen ja toinen isosiskoni asui laitoksessa. Uudessa koulussa elämä muuttui vaikeammaksi, minua kiusattiin, satutettiin henkisesti ja fyysisesti joka päivä. Lopulta masennuin, en jaksanut enää aamulla nousta kouluun tai ylipäätään tahdä mitään. Muutaman kuukauden poissaoloni jälkeen jouduin kahdeksi kuukaudeksi osastolle Kuopioon.

Kun pääsin sieltä pois kaikki oli ainakin päällisinpuolin hyvin. Muutimme seuraavana kesänä takaisin entiselle asuinpaikkakunnalleni, siellä sain uusia ystäviä ja olin onnellinen. Paitsi etten ole enää äitini kanssa missään väleissä. Nyt siitä on kulunut 1,5 vuotta ja oloni on vielä kamalampi kuin aijemmin. Olen taas masentunut ja nyt myös viiltelen. En voi enää lopettaa, olen koukussa. En myöskään enää osaa nauttia ruuasta ja olen laihtunut jo n.10kg.

Aloin käydä noin puolivuotta sitten kuraattorilla ja nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Se ei auta. Olen niin ahdistunut etten kestä, haluaisin kuolla. Suunnittelin eilen vakavissani hyppäämistä junan alle ja aijemmin olen meinannut monesti vetää lääkeyliannostuksen. En vain enää jaksa... Joko saisin luovuttaa?

Tässä oli pääpiirteittäin minun tarinani...