Itsemurha?

Oon ihan sekasin nykyään... En voi kertoo KELLEKKÄÄN enää mistään ja mulla on SELKEESTI aika vakava masennus kaikkien maailman testien mukaan... Mä en pysty keskittyy koulssa, mä en pysty tekemään enää mitään hyvin... Mun pää on täynnä pelkkiä itsetuhosia ja itsemurha ajatuksia...

En voi enää elää näin... Tartteen apua! Mä viiltelen. Aina vaan syvemmälle... Haluun apua ja yritän pyytää sitä näyttämällä mun arvet, mutta muut ei ymmärrä... Ne vaan luulee et haen huomioo... HALUAN apua ja TARVITSEN sitä. En vaan uskalla sanoo mitään... En uskalla, koska en luota kehenkään... Koska kukaan ei uskoisi... Koska ketään ei kuitenkaan kiinnostaisi... Koska saisin siitä vain itse huonomman olon... Koska en halua huolestuttaa muita...

Miten ikinä saan apua, jos en vaan pysty kertomaan... Miten pärjään koulussa ja harjoituksissa, jos en vaan pysty? Olen monesti pyytänyt voidakseni vain jäädä kotiin ja itkenyt, mutta en koskaan kertonut oikeaa syytä... Kuulen koulussa usein vessoilla, kun joku kysyy: Ooks sä okei siellä? Ja vastaus on aina: Joo oon okei.. Ja sitten itken... itken eniten juuri koulussa, koska en kestä olla siellä... en pysty... kaikki tuntuu mahdottomalta... Se pikkunen ja ilonen ja huoleton minä on hävinnyt kokonaan...

Haluun vaan saada kaiken kuntoon, koska haluisin vanhempana saada hyvän tyttöystävän, mutta jos en saa pian apua, voi olla vain liian myöhäistä... Haluan tämän loppuvan, mutta silti en voi kertoa... Tänne kirjoittaminen parantaa mielialaani hieman, ja aina toivon, että joku osaisi auttaa kommenteissa... On aikoja ja hetkiä, jolloin ihminen on iloinenkin. Myös masentuneilla voi olla sellaisia hetkiä. Myös minulla on sellaisia hetkiä, mutta ne ovat vähentyneet jo huomattavasti...

Olen kuitenkin vain 14-vuotias nuori tyttö, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön, omaa ilmeisesti vaikean masennuksen, ei enää PYSTY tekemään niin paljon asioita, omaa astman ja kaikki maailman urheilu ja rasitus vammat, joka ei ikinä pääse pois kärsimyksestään, joten miksi edes elän vielä?

Tahtoisin saada ystäviäkin, mutta kaikki tuntuvat vihaavan minua... Kyllä, minä yritän puhua ja jutella ja tehdä kavereita, mutta en tiedä mikä mussa on vikana? Kirjoittelen viestejä vessan seiniin, ja itken... aina kun joku sanoo jotain ikävää, menen vessaan... Se on minun paikkani, missä voin hyvin päästää ulos kaiken ahdistuksen surun ja vihan ja kaiken...

Mitä minun siis pitää tehdä? Lopettaa koko juttu ja lähteä pois kokonaan? En vain pysty hakemaan apua itse... AUTTAKAA...