Moikka ja kiitos tarinastasi!
Kiitos kun olit rohkea ja kerroit sun huolista! Ei ole ihme, jos välillä tuntuu, ettei jaksa, kun yksin näitä asioita pyörittelee. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jäädä, koska apua ja tukea on kyllä tarjolla!
Usein ensimmäinen askel, jolla helpottaa omaa oloa, on puhua siitä olosta. Alottaminen on monesti se vaikein kohta ja sä oot nyt hienosti tehnyt sen kirjottamalla tarinan tänne!
Sanoit, että pelkäät vanhempien reaktiota etkä siksi ole kertonut heille. Voi myös olla, että vanhempien reaktio yllättäisi, jos uskaltautuisit kertomaan heille. Yleensä vanhemmat haluaa lapsilleen kaikkea hyvää, mutta aina he ei huomaa sitä lapsen pahaa oloa tai ei välttämättä osaa sanoa ihan niitä oikeita sanoja.
Jos vanhemmille kertominen tuntuu liian vaikealta, olisko sun elämässä jotain toista luotettavaa aikuista, jolle voisit puhua näistä asioista? Se aikuinen voi olla kuka vaan, joka tuntuu siltä, että ymmärtäis sua esim. harrastuksen aikuinen, kaverin vanhempi tai vaikka nuorisotalon aikuinen. On paljon aikuisia, jotka osaa ja haluaa sua auttaa.
Jos kasvokkainen asioista puhuminen tuntuu vielä liian vaikealta, Nuortenlinkissä on nettineuvonta, jossa voit jutella ja pohtia nimettömästi aikuisen kanssa. Myös sekasin-chattiin voi aina mennä juttelemaan mieltä painavista asioista.
Älä jää yksin! Sä olet kaiken avun ja hyvien juttujen arvoinen <3
Kiitti