Haluun vaa pois!
No niin mulle todettiin 2018 talvena lievä masennus. Satutin itteeni ja kaikki oli huonosti. Kävin puhumassa siitä ammattilaisen kanssa ja näin. Perhe, frendi ja ittenikaa elämine oli ahistavaa ja kaikki oli pielessä. No sit koulun lopus kävin vikaa kertaa puhuu asioista ja kaikki oli ''hyvin''. No ehkäne jopa oliki vähä paremmi... Mut kesälomalla tuli sit elämään mukaan alkoholi ja tupakka. Ja vielä nyky pv niitä käytän.
Nyt 2019 talvel tuntu et ahdistus ja pahaolo vaa paheni ja kaikki meni sekasin. Välil ei vaa jaksais normi juttuja tehä. Nukun normaalii enemmän ja syön vähemmän. Yritän vältellä viitelyy koska en haluu petää yhtä mun frendii. Haluisin apuu mut en uskalla puhuu äitille koska se ei tykkää ideasta. Se oli sillonki 2018 asiaa vastaan. Faijjallekkaa ei voi puhuu koska alkoholisti ei ymmärää ja haluis huoltajuuden ittelleen. Mitä teen... en enää jaksa, pää levii käsiin!
Siis tää on järkyttävää et kaikki vanhemmat syyttää murrosikää ongelmista. Mun isän mielestä en tykkää hänestä koska oon tän ikänen vaik ihan sen oma vika se on...