Tällaiset kertomukset tekee mun olon niin surulliseksi. Olen kahden pienen lapsen (3v. ja vauva) äiti, jo siis itse aikuinen. En oikein tiedä, miten ajauduin näille sivuille. Etsin kait jotain tietoa masennuksesta.
Mun äiti on narsisti (paljon samanlaisia piirteitä kuin alkoholisteissa) ja masentunut. Omilla sisaruksillani myös selvästi mielenterveysongelmia, jotka ovat selvä seuraus lapsuudessa koetuista asioista. Meillä oli päällepäin hieno, iso, kallis koti parhaalla asuinalueella ja ehjä perhe. Mutta sen sisällä oli niin fyysistä kuin psyykkistä väkivaltaa. Isä puhui nyrkein ja äiti sätti suullaan ja toisinaan myös tukisti tai antoi "luunappeja". Koskaan ei voinut rentoutua mitenkään, kun sai pelätä äidin reaktiota. Ja jos äiti suuttui, laittoi se välillä isän ojentamaan meitä -> juu, eli vaikka nyrkein, jos tarpeen.
Musta tuntuu, että olen ainoa, joka meidän perheen lapsista on selvinnyt täysjärkisenä aikuiseksi asti. Tajusin yks päivä, että mun pelastus on varmaan ollut musiikki. Kuuntelin paljon ja soitin pianoa. Mulla sattui olemaan pääsy koululla yhteen pianoluokkaan ja olin siellä kaiken mahdollisen ajan, välillä melkein päivittäin, kun en halunnut mennä liian aikaisin kotiinkaan.
En pysty antamaan mitään 100% varmaa "näin selviät järjissäsi aikuiseksi" -ohjetta, mutta muutama ehdotus, jos vaan näistä mitään apua teille on.
1. Eli mikä tahansa harrastus, urheileminen, musan kuuntelu, lukeminen, some... ihan mikä vaan, millä saatte kanavoitua kaikkea sitä sontaa pois itsestänne, niin tehkää niitä juttuja. Ja tehkää vaikka päivittäin, jos mahdollisuus. Niin usein kun vaan voitte.
2. Etsikää joku kaveri (livenä tai vaikka somessa), jolle voitte puhua. Tai tietysti, jos on hyvä kuraattori koulussa tai vaikka joku mukava ope, niin puhukaa ehdottomasti sillekin! Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Niin paljon kuin jaksatte. Sekin auttaa käsittelemään asiaa ja sitä kautta ainakin tajuaa, että tosi monella on vastaavanlaisia kokemuksia. Ette siis ole yksin.
3. Muistakaa, että ootte pirun sitkeitä ja vahvoja. Te selviätte kyllä! Vuodet vierii ja pian pääsette muuttamaan ihan omaan kotiin. Silloin kaikki helpottaa. Se tuntuu nyt, että siihen on vielä ikuisuus aikaa, mutta kyllä se hetki sieltä tulee.
4. Ja sitten, kun olette aikuisia, niin jos teidät vanhemmat vielä kohtelee teitä huonosti ja ihan selkeästi huomaatte, että niiden läsnäolo vaan pahentaa omaa oloanne, niin ottakaa etäisyyttä. Pistäkää vaikka huoletta välit poikki. Ette ole heille mitään velkaa. Ette todellakaan.
5. Ja kun alatte olla "selvillä vesillä", niin tuutte huomaamaan, että alkaa tulla enemmän hyviä asioita teidän luo. Uskaltakaa ottaa nää hyvät jutut vastaan ja muistakaa, että te olette ne ansainneet, vaikka teininä olisittekin jatkuvasti saaneet kuulla kuinka huonoja ihmisiä olette, ettekä mitään hyvää muka ansaitse. Se ei nimittäin ole totta.
Huh, ei mulla muuta. Tsemppiä kaikille hurjasti ja voimia ja jaksamista <3
Moi. Mee puhuu jollekki aikuiselle tästä. Luotettavalle aikuiselle. Opettajalle, terkkaril, ihan kelle vaan. Mä oon menny puhuu koulun terkkaril yheatä asiasta, tiiän et se auttaa.