Pahan olon enkeli
Moi kirjottelen sen verran mitä jaksan sillä nyt pitäis lukee kokeisii ja panostaa nää vikat viikot sillä pääsen peruskoulusta tän kesänä. JES! Paitsi lukio ahistaa ihan sikana ja enkä tiiä pärjäänkö siellä.
Kaikki alko kun olin 8. luokalla nii mul alko tulee vahvasti itsetunto-ongelmia ja itsetuhoisuutta yms. kaikkea p*askaa. Nyt siitä on n. 2 vuotta ja tilanne on vaa huonompi.
En nää itelläni tulevaisuutta ja haluan tappaa itteni sillä en halua olla minä. En vaa kestä enää tätä. Oon mitätön, turha, sellanen, jota kukaan ei vois koskaan rakastaa, ruma, kaikkea mitä en halua olla. EN VAAN ENÄÄ PYSTY TÄHÄN.
Kaikki kaatuu päälle enkä tiiä mitä tehä sillä en usko että mikään terapia auttaisi ja lähtötilanteeni ei ole suotuisa mulle. Jotkut päivät menee vaa kuulokkeet päässä kuuntelemassa surullisii biisei ja itkemässä kovaan ääneen sekä sakset kädessä ihoani viilellen.
En halua enkä voi apua vastaan ottaa sillä hävettää suunnattomasti. Joten kai mä täällä olen turhaa valittamassa kun en mitään tee ja kai olis vaa parempi ampua kuula kalloon vaa suoraan ja painua maan ja kiven alle.
En oikein jaksa kirjottaa tällä hetkellä mut tiivistettynä: mulla on henkisesti paha olla, vihaan itseäni niin paljon että haluun tappaa itteni, elämä tuntuu paskalta ja tulevaisuutta mulla ei oo...
Tää on vaikee selittää ja fiilata ennenku jos ite kokee samanlaista tuskaa ja VIHAA itteään enemmän ku mitää muut. Mut toivon ettei tietystikkää ketään koe mut nii ymmärsitte varmaan.
En tiiä mitä tehä enää tai miks kirjotin mut by bye kiitti jos luit ja kommentoitki vaik jotai:)
Moi,
Oon ite 12 vuotias tyttö, ja tiiän TÄYSIN mistä puhut, mul on ollu noita tunteita n. 2V, ihanaa tietää et tääl on paljo puitaki jotka tuntee sanoin