Olen pahoillani jos teitä häiritsee kun valitan koko ajan...
...mutta en vaan enää jaksa sitä kun kaikki ongelmat tulee suurimmaksi osaksi puhelimesta. Mikä siinä laitteessa niin viehättää? Miksi siinä pitää roikkua ja katsoa salaa ja kirjoittaa juttuja mitä ei oikeesti voisi sanoa kasvotusten. Tuntuu että olen ainoa joka enää lukee sellaisia 1000-sivuisia kirjoja ja kirjoittaa tarinoita. Kirjoitan myös huvikseni esitelmiä aiheista, mitkä tulee vasta myöhemmin, kuten Kreikkalainen mytologia(joka on ehdoton suosikkini), antiikin ajan Rooma, sodat ja vaikka mitkä aiheet. Tarinoiden kirjoittaminen on ihanaa ja teen sitä usein. Mutta minusta tuntuu että olen ainoa joka käsittelee maailmaa näin... Välillä tuntuu etten jaksa, että haluan vain ottaa sen veitsen käteen ja... Ymmärrätte kai. Olen vieläkin se surullinen. Se jota useimmat eivät ymmärrä tai tahdo ymmärtää. Älkää jooko loukkaantuko kun valitan koko ajan mutta tää on ainoa paikka jossa voin avautua... Toivottavasti ymmärrätte.
Voi muru pieni, se helpottaa vielä kun kasvat. Nyt sun on pakko vaan koittaa jaksaa. Joku päivä opit rakastamaan itseä ja olemaan kiitollinen siitä että jaksoit. Älä viiltele. On ihan ok olla erilainen. Joskus se on taakka mutta joskus se tulee olemaan lahja. Susta tuntuu varmaan nyt että ois tosi tärkeetä kuulua joukkoon, mutta aikuisena se ei enää ookaan niin tärkeetä. Asiat muuttuu ja tulee helpommaksi ja sä tulet vahvemmaksi.