Luovutan
Se tunne, kun olet vihainen itsellesi, haluaisit vain lyödä itseäsi ja käskeä itseäsi ryhdistymään. Se tunne, kun et tunne enää mitään.
Tää jälkimmäinen on mulle jo hyvin tuttu. En mä tunne enää mitään. Mikään ei oo enää hauskaa. Kaikki on vaan ihan turhaa. Sellaisissa tilanteissa, kun muut itkisivät, mä istun hiljaa paikoillani tyhjänä enkä saa enää itkettyä. Mä vaan oon tyhjä.
Joku kysyy "miten sulla menee?" Hyvin, on mun tavallinen vastaus kelle tahansa. Jos joku pyytää kertomaan tarkemmin, jään vain katsomaan alaspäin, en saa sanaakaan suusta sillä en tiedä mitä pitäisi sanoa. En tunne mitään, en edes tiedä miten mulla oikeasti menee.
Miten mun päivät sitten nyt kesälomalla menee? Aamulla herään, vaikka toivon, etten olisi herännytkään. En nouse sängystä, en vaan pysty. Jään sinne. Makaan vain tyhjänä sängyssä ja kuuntelen välillä musiikkia. Ennen itkin, mutta nykyään en pysty edes siihen. Kun kello on liian paljon, raahaan itseni vessaan, katson itseäni peilistä ja näen hahmon, joka on sisältä täysin kuollut. Haen vain keittiöstä vettä, palaan takaisin sänkyyn. Illalla raahaudun suihkuun. Sen jälkeen lukittaudun taas takaisin huoneeseeni. Yöllä yleensä viiltelen, yritän ajatella siinä onnistumatta, saatan miettiä ja yrittää itsemurhaa. Lopuksi viiltelen lisää ja nukahdan tyhjyyteen. Ei tätä vaan jaksa..
Nyt on mun aikani luovuttaa yrittäminen. En jaksa yrittää, jään vaan makaamaan tähän ja odotan kuolemaa.
Hei siellä,
Minulla on ollut samanlaista, olen nyt 36vuotias ja minulla on ollut/on kaunis elämä.
Kun olin 15-19 vuotias olin hyvin masentunut. Yritin itsemurhaa monta kertaa ja yksi niistä vei minut sairaalaan asti. En kuitenkaan saanut tarvitsemaasi apua vaan edelleen jäin ulkopuolelle. En osannut pyytää apua ja en ehkä halunnut myöntää että minulla oli ongelma koska se oli minun maailmani joka oli pimeä paikka.
Siitä kuitenkin nousin joskus 19vuotiaana kun en saanut itseäni tapettua, ja ajattelin että tässä ei ole mitään järkeä. En halua kuolla, haluan vain rakastaa jotain. Otin koiran ja sain valtavaa tyydytystä kun sain olla jollekin olemassa. Siitä sitten sain ensimmäisen poikaystäväni.
Ne kaikki on jo päättynyt niin kuin moni asia elämässä mutta löysin jotain vielä paljon parempaa ja ihanampaa. Paikkani maailmassa ja ystäviä ja poikaystävän joka on rakastanut minua tämänlaisena heikkonakin.
Toivon että haet apua ja jos et ole valmis hakemaan apua toivon että alat asettaa itsesi ensimmäiseksi ja keksit ehkä jonkin johon voit kohdistaa rakkautta.
Kaikkea hyvää.