"Tapa ittes tai mä tapan sut"
Moi. Mun elämä on paskaa. Kirjaimellisesti. Kerron teille sen syyn nyt tässä..
Eli siis oon 8lk oleva muija ja haluun tappaa itteni. Vaihdoin nyt syksyllä uuteen kouluun, mun edellisessä koulussa oli hirveetä. Olin siellä 6 vuotta. Se alko niin et heti kun tulin siihen kouluun 2lk puolessa välissä niin mua alettiin kiusaan. Mun kenkii heiteltiin ulos, kasteltii hanassa ja laitettiin vessänpönttöön. Se oli aika raskasta, ja se jatkui 4 luokalle asti.
Pääsin uuteen luokkaan ja siellä meni hetki hyvin, kunnes mua ruvettiin hakkaamaan koulussa, se myös puhui musta valheita, jota kertoi koko koululle. Yks muija (nimeltään vaikka kana) rupes kiusaamaan mua vakavasti. (Se myös puhui musta valheita, jota kertoi koko koululle.)
Oltiin niiku frendei ja "vihollisii" samaa aikaa. Se oli hirveetä. Se jatkui vuoden. Mut joukkohakattiin 5 luokalla 8 kertaa, tulin joka päivä kotiin paniikissa itkien koska kana ties missä asuin ja seuras mua koko koulumatkan, aina ja se heitteli talvella aina lumipalloja, keppejä, kiviä yms.
Joskus talvella kana tönäs mut ison mäen alas melkee auton alle. Se sano et jos tuun koskaan enää kouluun, se tappaa mut.
Täytin 12v, oli sama luokka jne. kana jatkoi kiusaamista. Mutta yhtäkkiä kana ei ollutkaan samassa koulussa. Se meni kotikouluun. 6kk päästä kana meni laitokseen, Turkuun. Olin iloinen pitkästä aikaa ja sain olla rauhassa.
Noh, me muutettiin kauemmas koulusta, ja 6lk alkoi. Meni normaalisti, kunnes luokkalaiset rupes kiusaamaan porukalla - olin yksin, kunnes alotin viiltelyn. Se oli ihanaa. Aloitin viiltelyn saksilla, mutta loppui kevääksi.
7lk keväällä, seurustelin. lLuokkalaiset väitti että "keksin se poikaystävän ja et olin liian ruma seuruseltavaks" silloin alkoi kunnon itsetuhoisuudet.
Menin joka ilta juna-asemalle ja katsoin kun pikajuna meni ohi ja menin jopa raiteille makaamaan hetkeksi. Mun sen hetkinen poikäystävä sai mut just ja just pois sen junan alta. Viikko sen jälkeen, se eros musta. Kunnes rupesin viiltelemään kunnolla. Terottimen terät, mattoveitset, hakaneulat kaikki mitä tuli vastaan nin viiltelin.
Oon tehny netissä monta kertaa masennustestin, ja kaikissa on tullut joku "mene katsomaan psykologia" tms mutta äiti ei uskonut sitä, nyt pitää vain jaksella tätä vastaan. Ehkä vain kuvittelin kaiken. (Ei liity mitenkään mihinkaan mutta: oon yrittänyt nyt itsemurhaa 4 kertaa. En jaksa enää elämää.)
Kiitos kun luit. :(:
Voi sinä pieni, meidän jokaisen murunen <3
Mä liikutuin, kun luin tän sun tarinan. On väärin, miten sua kohdellaan.
Mä osaan samaistua tohon viiltelyn tuomaan helpotuksen tunteeseen, mutta syvällä sisimmässä me kaikki varmasti tiedämme, että jokainen punainen jälki vie vaan syvemmälle <3
Mä toivon sulle ihan järjettömästi voimia. Kun hetki on sopiva, pyydä apua. Anna muitten auttaa sua. Yksin ei tarvii kenenkään jaksaa. Joakisella on oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista avunhuudot. Pyydän <3
Sä olet vahva. Ihana. Rakastettu. Kaunis. Ainutlaatuinen.. Kaikkea!
Mä tiedän, että nyt ei ehkä siltä tunnu, mutta joku päivä sä vielä huomaat itsekin hymyilevän ja ajattelevan samoin.
Sä pystyt siihen!
I believe in you, you little human <3
Lämmin hali, älyttömästi voimia ja jaksuja. Kyllä se siitä!