Oon kokenu jo liikaa
Oon 14-vuotias tyttö. Mun iskä kuoli seittemän vuotta sit ja heti sen jälkeen mut otettiin huostaan. Mua vaihdeltiin sijaisperheestä toiseen ja jouduin loppujen lopuks kauas mun kotikaupungista, kauas äidistä ja tutuista paikoista, kavereista, harrastuksista.. kaikesta. Olin siin vaihees täyttämäs 10 ku tajusin et oon menettäny kaiken. Oon ollu aina tosi huono koulussa ja tiedän et ei mun tulevaisuus tuu oleen mitenkään kultanen. Mulle todettiin keskivaikee masennus jonkin aikaa sit ja ptsd. eli traumaperänen stressihäiriö. Masennuksen oireet haittaa koko ajan mun jokapäivästä elämää eikä enää mikään tunnu hyvältä tai kivalt. Kaikki tuntuu väärältä ja mietin vaan kuolemaa ja kuolemista. En oo moneen vuoteen avautunu kellekkään enkä ees halua. Tää et saan kirjottaa tuntemattomana pienen tarinan auttaa mua käsitteleen näit asioit itteni kaa.. mun pää on vieläkin iha sekasin enkä jaksa mitään tai ketään. Oon tosi voimaton ja teen kaikkee itsetuhosta itelleni.. onhan mul pari kaverii mut.. mul on silti yksinäinen olo.. mua ei ikinä pyydetä mukaan tai jos pyydetää lähen loppujen lopuks kotiin istuun sen takia et mulle sanotaan "ei me enää haluta olla sunkaa" ja se on perseestä. Se on hirvein tunne ikinä. Sain ja saan vieläkin apua lääkäreilt yms mut tuntuu kaikki vaan nii toivottomalt.. tuntuu et mul ei oo tulevaisuutta..
Onhan sulla tulevaisuus: sä elät.
Mua surettaa niitten puolesta, kuinka noloja ne on ku syrjii sua noin. Mä en oo ite kokenu syrjintää, joten voin vaan kuvitella miltä se tuntuu!
Ja hei, sä selviit jos sä päätät niin. Sä voit puhuu jollekin, mut jos se ei kiinnosta niin kirjota sun ajatukset paperille! Kirjota sinne kaikkee mitä mieleen tulee, sekä hyvii että huonoja asioita. Jos se paperi täyttyy pelkistä huonoista asioista, polta se. Revi vaikka palasiksi ja polta. Ei välttämättä helpota oloo mut se kirjottaminen on se tärkein juttu. Se helpottaa.
Kuoleminen ei oo sulle vaihtoehto, eikä tulevaisuus. Tottakai se tulee jokaiselle jossain kohtaa elämää vastaan, mutta et sä vielä noin nuorena kuole! Sullahan on koko elämä vielä edessä, niinku mullaki! (saman ikänen ilmottautuu!)
Pysähy välillä miettimään,mikä on sun elämässä oikeen oikeen huonosti. Sit mietit mikä on hyvin.
Mee jonnekki keskelle korpee jossa kukaan ei kuule, ja huuda niin täysillä kun pystyt! Huuda kaikki sun ahdistus ja ongelmat pois! Jos tää ei oo mahollista niin lähe vaikka juoksulenkille tai jonnekkin, missä pääsee lujaa. Itsellä tää auttaa:)
Siis ethän sä oo menettäny kaikkee! kunhan oot vielä olemassa, oot oma ittes ja teet asioita jotka tuntuu hyvälle, sulla on jo paljon elämässäs. Jos olo tuntuu hyödyttömältä, alota joku iso projekti, vaikka esim. sovit ittes kans et alat kohottaan kuntoa tai kerään rahaa ulkomaanmatkaa varten. Tai voihan se olla jotain että remontoit sun huoneen yms. Aivan mitä tahansa!
Vähän hyvä että saat apua, tsemppiä ja paljon paljon paljon haleja sulle! Oot ihana<3