En tiedä mitä pistäisi tehdä, en jaksa enää
Joo elikkäs oon 13-vuotias tyttö. En tiedä miten aloittaisin tän. Mulla on paska olla koko ajan. Jouduin laitokseen n.2 vuotta sitten äitienpäivänä. Vanhemmat eros ku olin 4 luokalla. Mua on kiusattu nyt 5 vuotta. Mulla on vaikee masennus ja keskivaikee ahdistuneisuus. Oon tosi itsetuhonen, (yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa ollessani 8-vuotias), yritän puhua siitä mutta tuntuu että ketään ei kiinnosta. Oon viillelly 2 vuotta. Sekakäytin joulukuussa 2016 (lyricaa ja xanoreita alkoholin kanssa). Mietin itsemurhaa melkein 24/7. Isän kanssa välit on ollut huonot sen ja äidin eron jälkeen. Nyt ne on jotenkin alkanut parantua. Perheväkivaltaa (isä käytti lievää väkivaltaa) on ollut. Äiti on pariin otteeseen lyöny mua. Esim kerran kun tulin kännissä kotiin ja huusin äidille niin äiti tuli ja löi avarilla naamaan. Mun pikkuveli on raiskattu. Samoin mun entinen paras ystävä (oltiin sillon vielä hyviä ystäviä kun raiskaus tapahtui). Mua on käytetty seksuaalisesti hyväks (äidin ex miesystävä).
Tuntuu että en voi luottaa kehenkään. Käyn psykiatrilla 1x/viikko. Oon helvetin ahdistunut, pelkään itteeni ja sitä että teen itselleni tai muille pahaa. Oon tosi agressiivinen, kiihdyn nollasta sataan alle murto-osan sekunnista. Koulu on alkanu mennä alamäkee koska laitoksella ei oo hyvä olla. Oon yrittäny puhua kaikille että haluan vaihtaa laitosta mutta mulle sanotaan vaan että ei oo mitään järkee, ku joutuisin alottaan kaiken alusta. Mutta haluan alottaa kaiken alusta. Mun mummu on ehkä ainoo kuka mua ymmärtää. Palatakseni tohon että laitoksella ei oo hyvä olla, niin jos joku ohjaaja tai muu vastaava kysyy että miks haluan vaihtaa laitosta, niin meen ihan lukkoon. Yritän selittää että mulla ei oo vaan hyvä olla siellä, ja että kukaan ei ymmärrä jne. Mutta se ei kuullemma oo tarpeeks hyvä selitys jne. Äidin kanssa on tosi hyvät välit, mutta en halua kuormittaa sitä mun asioilla kauheesti. On mulla hyviä kavereita ja ystäviä mutta en mä jokasesta asiasta voi niille mennä puhuun. Haluisin vaan tappaa itteni. Oon polttanu vakituisesti 5 luokalta lähtien.
Tästä tekstistä tuli valitettavasti tosi sekava mutta must tuntuu et mun sisällä on musta "tunnemöykky" joka mun pitää saada teille kaikille sanottua/kerrottua. Tarvin apua, pelkään että en jaksa enää kauaa. Kiitos.
Tiedän tunteen.. olen 13v.ollut vakavasti masentunut noin vuoden ja kokeillut montaa lääkettä eikä mikään auta. Välillä tuntuu että mua ei oo tarkotettu tänne.. viiltelen ja huudan äitille etten pysty elää enää ilman tuskaa.. yritin itsarii.. sisko veti auton alta pois just ja just... käyn psykal mut se on nii huolissaa et ens viikol osastolle ekaa kertaa.. pelottaa.. ajattelen pystynkö koskaan parantumaan tai jaksanko ja joka aamu tunne että jaksaako vai luovuttaako.. tsemppei silti sulle.. äiti psykiatrian hoitaja ja sanonu et 100 prosenttii nuorist parantuu.. *HALI*