En enää jaksa

Kaikki varmaanki alko vitosluokalla. Olin ihan normi tyttö, 160cm/45kg. Hengasin paljon twitterissä ja löysin sieltä monii ulkomaalaisii ihmisii jotka on tänäkin päivänä mun parhaita kavereita, ja oon nyt siis ysillä. Niillä mun kavereilla oli paljon mielenterveysongelmia joten otin niistä selvää. Puoli vuotta vieri ja juttelin yhä niille kavereille. Mun perheessä kaikki oli hyvin ja mulla oli PALJON kavereita. Vitosluokan lopulla päätin, että haluan thigh gapin. Aloin ottaan päivittäin kuvia mun jaloista ja alotin päivittäisen punnituksen. Tein tätä kutosluokan alkuun saakka. Kun kutonen alko, painoin varmaan jonkun 50kg. Olin niin pettyny itteeni että alotin heti tarkkailee mun syömistä. Jätin aamupalan väliin, en syöny koulussa ja söin päivässä vaan kotona pakollisen päivällisen. Tällä kaavalla menin seiskaluokalle asti.

Seiska alkoi ja mä olin n. 42kg/170cm. Ruoka, mun paino ja syöminen otti mun elämän haltuun. Mä masennuin. Hetki siitä aloin viilteleen ja tein sitä joka päivä. Aluks vaan nilkkaan mutta sitte se eskaloitu ja menin liian pitkälle. Seiskaluokan terkkarilla jäin kiinni. Terkkari kauhistu ku näki mun vatsan, ranteet ja jalat. Se myös punnitsi mut ja olin laihtunut viimevuodesta melkein 10kg. Sain heti 3 aikaa psykologille. Mun perhe sai tietää. En tuntenu olooni missään yksityiseks tai turvalliseks. Mulle diagnosoitiin anoreksia, ahdistuneisuushäiriö, masennus ja paniikkihäiriö kasiluokan alkuun mennessä.

Mun elämä on nyt ysiluokalla ihan yhtä helvettiä. Oon ollut kolme kertaa syömishäiriö/psyk osastolla, mut mikään ei auta. Painan hädin tuskin 30kg. Hengaan nytkin vaan sairaalassa ja tuntuu että kohta räjähdän. En halua että paino nousee, haluun vaan kuolla. Oon ollut 4 kertaa tikattavana viiltelystä, ja oon yrittänyt 3 kertaa itsemurhaa. Mulla on vieläkin paljon kavereita. Mun perhe kohtelee mua ku jotai roskaa. En enää pysty tähän. Haluun vaan kuolla.