Elämään väsynyt

Käyn viikottain psykiatrilla puhumassa masennuksesta ja ahdistuksesta.
Kaikki on harmaata ja elotonta, olen väsynyt ja uupunut psyykkisesti.
Joko olen surullinen, ärsyyntynyt tai en tunne mitään.
Millään ei tunnu olevan merkitystä.
Ahdistaa poistua kotoa.
Haluan olla vain itseni seurassa.
Kukaan ei ymmärrä.
Minulla ei ole enää yhtään ystäviä.
En osaa jakaa ajatuksiani.
En jaksa nousta sängystä.
Haluan nukkua pois.